https://arkisto.punkmuseo.fi/files/original/da8abc1e71fbfa8d1839a66e2cc9ba9b.pdf ea0ff13f7f946f65b367f5402614e6aa Valokuva lisätieto Tarkentavaa tietoa siitä, miksi jokin tieto tai itse tietue ei ole julkinen. Text Any textual data included in the document Päivi Alasalmi: SUURI OTTO (1990) Minna on tavallinen parikymppinen tyttö, joka pienenä tykkäsi yli kaiken keltaisesta. Niin vekkihameen, kreppipolvareiden kuin enstex-takinkin pitivät olla keltaisia, ja isän auton. Ja ne olivat. Silloin Minna ajatteli ryhtyvänsä isona leipuriksi, mutta vielä hän ei ole malttanut tehdä sitä. Tällä haavaa hän elelee parin kaverinsa kanssa keltaisessa puutalossa Oulun keskustan liepeillä. Mökissä on sähköt ja lämminvesivaraaja ja suuri keltainen kylpyamme. Minna ja hänen ystävänsä ovat erittäin tyytyväisiä päiviensä kulkuun. Päivä olisivat heille pitkiä, elleivät he olisi hoksanneet harrastuksekseen koota kaljaporukkaa. Heidän joukkueeseensa kuuluu kuudesta kahteenkymmeneen ottelijaa vaihdellen kunkin ottelijan raha-asioista ja sisäelimien kunnosta. Jäsenet ovat tuttavallisesti toisilleen vain kaljaukkoja tai kalja-akkoja. Erityisen hyvän oton jälkeen heistä tulee kaljainsinöörejä. Raja oton ja hyvän oton välillä kulkee viidessä peräkkäisessä päivässä. Hyvän oton ja ison oton raja on kymmenen päivää. Yhdentenätoista ottopäivänä he valmistuvat kaljasankareiksi. Minna on saavuttanut kaljasankarin kunniakkaan arvonimen yhden kerran. Nämä tittelit tietysti menetetään ensimmäisen viinattoman päivän eli vapaan jälkeen, jolloin palaudutaan taas tavallisiksi kaljaukoiksi ja -akoiksi. Erikseen mainittakoon Suuri Otto, eräänlainen juhlaotto, joka perinteisesti otetaan huhtikuun 28.–29. päivä. Suuri Otto tarkoittaa neljänkymmenenkahdeksan tunnin yhtä mittaista ottoa nukkumatta tai torkkumatta. Syödä saa, muttei kannata, sillä se alkaisi väsyttää. WC:ssä käytäessä ovi on jätettävä raolleen – tällä varmistetaan, ettei väsynyt kaljahenkilö yritä salaa sammua. Oton ohella Minna ystävineen liikkuu silloin myös ulkona. He tekevät päiväkävelyitä ravintoloihin ja hanupuistoihin. Räkälöissä suuria ottoja ei katsota hyvällä silmällä, mutta siisteissä ravintoloissa ollaan järjestään joustavampia ja joviaalimpia. Pääasiallisesti pysytellään kotona sisätiloissa, jonne lain kylmä kynsi ei yllä häiritsemään kossunkaatoa. Huomaa: Suuren Oton jälkeen voi jatkaa normaalisti vapulla, jolloin kukaan ei enää huomauta huonosta kunnosta. Oma mottokin heillä on, kuten kunnon seuralla kuuluu olla, ja se menee näin: Kaljahomma hyvä homma, limunaatihomma huono homma. Jonakin päivänä on joskus käynyt niin, että joku joukkueen jäsenistä haluaa keskeyttää ottonsa. Alkupaheksunnan jälkeen hänen päätöstään kuunnellaan ja kunnioitetaan ja hänen annetaan vetäytyä kuntoutumaan. Kaikillehan sitä silloin tällöin tulee henkilökohtaisia syitä ja seurauksia, ettei viina tahdo oikein maistua. Mutta kun jäsen toipuu, lopettaa hömpötykset ja päättää palata hönöhommiin, hänet saatellaan iloisella joukolla ostoksille lähimpään kalja- tai kossukauppaan. Jos joku toinenkin onneton olisi suunnitellut ilmoittavansa itsensä estyneeksi, tässä hilpeässä hötäkässä aikomukset, joiden takana ei seiso mitään miestä vanhempaa, helposti muuttuvat, ja juomista jatketaan solidaarisuuden hengessä. Silloin toivotetaan harharetkeläinen mahdollisimman suuren komitean kanssa tervetulleeksi takaisin töihin. Silloin tällöin sattuu, että Minna tai joku muu kaljahenkilö löytää herätessään kainalostaan toisen kaljahenkilön, ja asento saa heidät uumoilemaan, että jotakin on voitu koettaa touhuta. Ei siinä mitään. Silloin lähdetään yhdessä aamubaariin ja loivennetaan niin kauan kuin kyetään. Jos samat henkilöt tapaavat toisensa taas seuraavana aamuna samasta tuolista tai vaatekomerosta, he toteavat heillä olevan jotain yhteistä ja ajattelevat toisesta hyväksyvästi: Keikkukoon nyt siinä sitten niin kauan kuin jaksaa! Jos tätä kaljaporukkaa yrittää saada pois ravintolasta ennen valomerkkiä, voi kuulla seuraavanlaatuisia juroja tokaisuja: ”Tässä on vielä hommia” tai ”Hoidan ensin hommat” ja he heiluttelevat kaljanjämiä muovikipossa. Viina on mukiinmenevää ja kaikki maistuu helvetin hyvälle aina. He eivät sorru uskottelemaan ”tulevansa yhdelle” tai juovansa ”viimeistä”, eivätkä he lähden kotiin ”tämän jälkeen”, vaan silloin kun neiti jo näyttää pahaa naamaa. Sitäkin hetkeä varten heillä on hamstrattuina muiden asiakkaiden jättämät ravintola-annokset, jotka tulevat huitaistuksi huiviin viimeistään silloin, kun portsari tulee pöydän viereen tanistamaan. Joskus tapahtuu tietysti paskiksia. Menee silmä, katkeaa hammas. Silloin on parasta vetää lisää viinaa pannuun ja mokata taas. Näin edellinen paskis unohtuu. Mikä heitä sitten eniten kiinnostaa ja kiihottaa? He pitävät aperitiiveista, huurteisista snapseista suoraan pullon suusta, viinipikarillisesta ruoan kanssa ja konjakista kahvin kera. He rakastavat pohjia, jatkoja, pirskeitä ja bileitä, ennen muuta näkymää jonkun tuntemattoman ihmisen täpötäyteen baarikaappiin. He tykkäävät ruotsinlaivojen painavista tuliaiskasseista, yleensäkin muovikasseista, joissa kaljat iloisesti kilkattavat tai viinipullot kolkahtelevat totisemmin, arvokkaammin. He innostuvat neljännen aamun ensimmäisestä kolmosoluesta, josta tulee aivan kaasuun, ja he vauhkoontuvat pikkutunneilla yllättäen löytyneestä kiljupänikästä. Mistäkö he eivät pidä? Ihmisistä, jotka puhuvat liikaa ja juovat liian vähän. Mitäkö muuta Minnan elämään kuuluu? Eipä sitä tämän kummempaa. Kuluuhan se aika näinkin. Ei-julkinen Aul1 K3la ei halua tietojaan julkiseksi. Dublin Core The Dublin Core metadata element set is common to all Omeka records, including items, files, and collections. For more information see, http://dublincore.org/documents/dces/. Title A name given to the resource Päivi Alasalmi, Suuri otto -novelli (1990) Subject The topic of the resource Novelli Description An account of the resource Suuri Otto on kirjoitettu v. 1990 ja julkaistu novellikokoelmassa Koirapäinen pyöveli (2010, Gummerus). Suuri Otto -novellin kansikuvassa Jere Walldén, Päivi Alasalmi, Petri Vilen (Poko) ja Osmo Lukkaroinen (Oze). Kuvan ottopaikka "Maja", nyt jo purettu puutalo osoitteessa Puistokatu 12, Oulu, kevät 1983. Creator An entity primarily responsible for making the resource Päivi Alasalmi Date A point or period of time associated with an event in the lifecycle of the resource kevät 1983 ja 1990 Format The file format, physical medium, or dimensions of the resource Novelli Type The nature or genre of the resource Teksti Coverage The spatial or temporal topic of the resource, the spatial applicability of the resource, or the jurisdiction under which the resource is relevant Maja Puistokatu 12 Oulu Suomi 1980-luku 1983 1990 1990-luku Alasalmi Lukkaroinen novelli Oze Poko Vilén Walldén